Toimittaja, tietokirjailija Jaana Kannisen juttu
julkaistu Voima lehdessä 02/2020 ja toimittaja Kannisen ja Voiman luvalla nyt myös
Länsi-Saharan kampanjaa käyvien järjestöjen Spartacus-säätiön ja PANDin
sivuilla
EU:n tuomioistuin on linjannut, että Marokon kanssa
solmittua kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan vesiin. Silti
EU:n kalastuslaivat troolaavat Länsi-Saharan edustalla kaiken aikaa.
Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa vuodesta 1975 saakka.
Vaikka YK ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharan alueita, Euroopan
Unioni on solminut Marokon kanssa kalastussopimuksia vuodesta 1988 lähtien.
Niiden myötä EU-maiden kalastusalukset ovat päässeet kalastamaan myös
miehitetyn Länsi-Saharan vesille.
Uusin kalastussopimus astui voimaan kesällä 2019. Se tuo
Marokolle 40 miljoonaa euroa vuodessa vastineeksi siitä, että 128 EU-alusta saa
kalastaa Marokon hallitsemilla vesillä –ja myös Länsi-Saharan edustalla.
Komission itsensä mukaan 90 prosenttia sopimuksen alaisesta saaliista tulee
Länsi-Saharan rikkailta kalavesiltä.
EU:n oma tuomioistuin antoi helmikuussa 2018 sitovan
päätöksen, jonka mukaan kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan
vesillä, koska se loukkaisi länsisaharalaisten eli sahrawien
itsemääräämisoikeutta. Sopimus voisi kattaa Länsi-Saharan aluevedet vain, jos
Länsi-Saharan kansa antaa siihen suostumuksensa.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessorin Lauri
Hannikaisen mukaan Länsi-Saharan kansan suostumus on ehdoton ennakkoehto,
jotta kalastussopimus olisi yhteensopiva kansainvälisen oikeuden kanssa. YK:n
tunnustaman sahrawien edustajan, Länsi-Saharan vapautusrintaman Polisarion
näkemyksen mukaan kalastussopimus pönkittää Marokon miehitysvaltaa. Siksi
Polisario ei ole osallistunut mihinkään sopimusta sivuaviin neuvotteluihin EU:n
kanssa, kertoo Polisarion lakimies Haddamin Moulud Said puhelimessa
Genevestä.
Jos Länsi-Saharan laillinen edustaja ei anna suostumustaan,
suostumus-kriteerin täyttäminen on melko mahdotonta. Miten musta saadaan
näyttämään valkoiselta? EU:n komissio sanoo, että kalastussopimus ei ole
ristiriidassa EU-tuomioistuimen päätöksen kanssa, koska sopimus ”ei tunnusta
Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa”. Komissio vetoaa siihen, että ”varoja
ohjataan paikallisväestölle siten, että sahrawit saavat hyötyä siinä suhteessa
kuin heidän vesillään kalastetaan”.
Komissio väittää neuvotelleensa asiasta positiivisessa
hengessä sahraweja edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa. On äärimmäisen
työlästä saada EU:n komissiolta listaa järjestöistä, joiden kanssa se on neuvotellut.
Länsi-Saharan asioita seuraavan kansalaisjärjestön WSRW
(Western Sahara Resource Watch) mukaan komissio valehteleekin, sillä suurin osa
sen mainitsemista järjestöistä ei ole joko osallistunut neuvotteluihin tai
saanut koskaan kutsuakaan niihin. Komissiolta ei saatu juttua varten listaa
järjestöistä uutisen määräaikaan mennessä.
EU:n ja Marokon kalastussopimuksesta onkin tullut
kiusallinen kivi EU:n kengässä. Toisaalta EU yrittää ohjata demokratian tieltä
eksyneitä maita takaisin oikealle kurssille, toisaalta se itse viittaa
kintaalla kansainväliselle oikeudelle silloin, kun sen omat taloudelliset edut
ovat uhattuna.
Rauhanjärjestöt ovat nostaneet Länsi-Saharan kevään
teemaksi. Aiheesta keskustellaan Sosiaalifoorumissa 26.4. ja Maailma kylässä
-festareilla 23.5.